Esimerkkejä 

Aistikirjoitus  

Lakana 

Makaan paikoillani, avoinna, unohtuneena. Tunnen kuinka lämpö katoaa vähitellen, iho kuivuu ja nivelet jähmettyvät. Kuuntelen seinään naulattua arjen metronomia, joka yrittää pitää kaikki samassa rytmissä. 60 iskua minuutissa on raastavan hidas tempo. Tuo tasainen pulssi vaivuttaa minut syvemmälle horrokseen. Verhojen välistä hiipii sisään kirkas, mutta kapea juova, joka silittää jalkojani. Minä odotan. Odotan, että joku tulisi ja laittaisi minut kasaan, edustuskelpoiseen olomuotoon, yhtenäiseksi ja lämpimäksi muita varten. Tai, että joku tulisi, ja heittäytyisi syliin, kutittaisi kainaloista ja sormenpäillään vetäisi käteni ympärilleen. Antaisi minun kietoutua kunnolla, ja jakaa hänen kanssaan sen lämmön, mikä meille on suotu. Lattialla näen myttyyn potkitun päiväpeiton ja koristetyynyt. Patterin kohinan seasta kuuluu naapurin väreilevää laulua. Asunnossani on harvinaisen hiljaista. Kaikki äänet kaikuvat ulkopuolelta. Ja tuo jalkojani silittävä päivänsäde on ainoa valonlähde näiden seinien sisällä. Minut on unohdettu tähän. Voin siis vain odottaa. Mutta jos kukaan ei minua näe - näe kuinka auki olen, mutta samaan aikaan mytyssä - ei se taida ketään haitatakaan. Haistan ikkunanpielistä hiipivän kylmän ilman ja maistan keuhkoihin tunkeutuvan pölyn. Pese minut. Jaakko Kiuru 

Kangas

Silmäluomien pehmeä kohtaaminen ripsien tyvessä. Huokaan syvään pehmeällä penkillä.
Näpertelen kangasta sormien alla ja huomaan siinä pieniä nyppyjä. Eivät ne haittaa. Ei se oo niin nuukaa- sanoisi Vaari kasvot loistaen ja täyttäisi ilman naurun varpusilla. Miksi mietin aina mitä oli ennen. Voin vieläkin kuulla mummin äänen, huolesta sakeana. EIhän kahvipannu ole jäänyt päälle? Muistot kuvina levähtävät mieleni taivaalla. Niiden reunat jo unohduksesta karheina, mutta en haluaisi painaa villaisella. Kuljen mieleni huoneissa. Vaikka seinät ovat mustat saan suuni makeaksi mahdollisuuksista. Unissani pilvien reunat ovat kosteat sateista, mutta niiden päältä näen kaiken. Vaikka seilaisin yksin taivailla luotan lempeän tuulen ohjaavan. Sabrina Chniber

Tajunnanvirta etuliitteellä -esimerkkejä 

Istuimme hiljaa 

Istuimme hiljaa ja halusin lähteä. Aika mateli eteenpäin ja olin varma, että sekuntiviisari alkaisi käymään takaperin aivan niillä hetkillä. Istuimme hiljaa kahlittuna päiväpeiton päällä. Emme voineet katsoa toisiamme silmiin. Puristin ketjuja, mutten riuhtonut niitä irti. En tahtonut. Istuimme hiljaa ja odotimme sanoja joita ei enää ollut. Lauseesi oli koitunut niiden lopuksi. Kaivoin rinnastani kirjaimia, tai edes ajatuksia, mutta hiekka valui ja täytti kuopat. Ehdin nähdä vain vilauksia. Istuimme hiljaa yöstä aamuun. Aamulla iskit kyntesi ihooni ja kiskoit minua ajassa taaksepäin. Mitä halusit saada sillä aikaan? Halusitko minun uskovan kaiken kääntyvän paremmin koska niin on joskus ollut? Vai tahdoitko sitoa silmäni lihallasi? Istuimme hiljaa. Eri taloissa. Tiesin mitä seuraavaksi tapahtuisi mutta halusin kuulla sen suustasi. Halusin meille pisteen. Istuimme hiljaa, mutta nyt kuljemme eri suuntiin. Ja hiljaisuus väreilee haikeina harmonioina.  Samuli Leino 

Sateessa

Sateessa juoksen kohti. Sateessa kaupunki pehmeänä ja vastaanottavaisena. Minäkin olen pehmeänä, tässä. Ei esineitä välissä, ei sanoja. Juokse, juokse kohti rakas. Olen niin odottanut. Sateessa kiiltävät tiet, hiekoitussoraa kenkien alla, kylttejä, kelmeää valoa, suukaupungin kehykset, korkeiden rakennusten välissä kujat, jonne kukaan ei näe. Kohtaammeko siellä? Olen valmis tekemään kaikesta salaista. Piiloleikkejä, mintunoksia, kuohuvaa, katseita reunojen yli. Pakoilen ja kohtaan. Törmään joka kerta ja se vie ilmat minusta. Tanssin sadetansseja lätäköiden ympärillä, sateessa olen musta yö. En riipu kenestäkään. Sateessa pysähdys. Sateessa laulu. Sateessa nukkuva kaupunki. Sateessa tuuli. Haen katseella sinne, palaan siihen hetkeen, kun valot sammuvat. Sateessa kohoamisia, putoamisia, tipahtelua, rikkinäisiä lauluja, huutoa, arabian 24 h:ta, otsikoita, murhaa ja murhetta, sotaa. Ja minä haluaisin vain asua rakkaudessasi, rauhassa, levossa. Tule alas pilveltäsi, kohtaa maa ja muut ja hiekkapinnat. Käänny risteyksestä oikealle ja katso silmiin. En kestä enää sekuntiakaan välttelyä. Otat minut tai et. Sateessa ropina, hiljaisuus, painavuus. Halu leijua mutta en leiju. Sateessa. Kuurupiilo. Minä etsin yhä. Äläkä sano sitä. Että olin vain pysäkki matkalla kohti kotia. Älä sano, ettet tiennyt. Päätit olla kertomatta. Enkä minäkään kertonut: Olit minulle bussi, hiekkatie, pysäkit, matka ja koti. Sateessa hiljaista. Sateessa hiljaista. Kerttu Suonpää 

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä (Eino Leinon runon pohjalta Islannin kurssimatkalla 2017)

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä. Tämän joen varrella, jolla aina kosin sinua unissani ja pujotan sormiisi lupiinisen seppeleen. Suudelmasi maistuvat hylkäämiseltä. Me kuljemme kaikki, kuin sumussa! täällä. Tasapainoilemme kivien ja pilvien välissä. Hengitämme vettä, joka täyttää keuhkomme ja tyhjentää päämme. Emme ole yksin. Me kuljemme kaikki, kuin sumussa täällä. Tuulilasi huurussa ja ilmastointi rikki. Puhumme samaa kieltä mykkien esi-isiemme kanssa. Kävelemme kohti tuntematonta, toivoen löytävämme verhon takaa jotain tuttua. Me kuljemme kaikki, kuin sumussa täällä. Muinaiset aariat kaikuvat laakson pohjan kaikukopasta resonoiden kohti taivaankantta, jota kukaan ei näe. Istun mättäällä, joka unohtaa minut jo huomenna. Kaikki tietävät, että huipulla tuulee, mutta kukaan ei kertonut, että siellä myös sataa jäisiä kyyneleitä. Jaakko Kiuru